Niagara Falls

Joulun jälkeen lähdettiin viikonlopuksi kohti Niagaran putouksia. Ajomatka oli mahdoton, yli viisi tuntia. Olin jo etukäteen tutkinut mielenkiintoisia pysähdyspaikkoja matkan varrelta. Ehdottomasti halusin käydä Rochesterissa, joka sijaitsi sopivasti suunnilleen matkan puolivälissä. Sieltä löytyi listani ensimmäinen kohde: The National Museum of Play. Museo täynnä leluja ja pelejä, sarjakuvia ja arcade-pelejä. UNELMA. Ryntäilin innoissani eri osastoilla, kokeilin supersankarien viittoja, surffasin kaloilla kuin Aquaman konsanaan, pelasin pelejä ja ihastelin nukkeja. Olisin voinut olla siellä vaikka koko päivän. Itkin onnesta, kun pääsin karuselliin pyörimään. Onneksi muutkin olivat melko innoissaan kohteessa.

Karuselli kruunasi museokierroksen 

Museossa hyörimisen jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Tomin isä katsoi hyvän arvion saaneen purilaispaikan Rochesterissa, suunnattiin heti sinne. Melkein käännyttiin ovella, oli sen verran nuhruisen näköinen paikka. Päätettiin kuitenkin kokeillä tämmöistä Amerikan diner -meininkiä. Paikan ulkonäkö huijasi, en odottanut sellaista makuelämystä. Maailman paras hampurilainen! Olin taas hirmu onnellinen sinä päivänä. Jos ikinä eksytte Rochesteriin, käykää kokeilemassa Mitch's Restaurant. 

Matka jatkui kohti Niagaran putouksia. Pyörähdettiin hotellilla, ja suuntasimme illan hämärtyessä putouksille. Käveltiin ja kuvattiin putouksia ensin Niagara Falls State Parkissa Amerikan puolella. Horseshoe Falls, suurin putouksista, ei näkynyt tältä puolelta lainkaan siitä nousevan vesihöyryn takia. Vain muutaman sadan metrin pituinen silta ylitti joen Kanadaan. Putousten sivuprofiilia ihmeteltyämme lähdettiin marssimaan sinne. Näkymä parani huomattavasti. Kanadaan pääsi aika helposti, tullissa ei pahemmin mitään kyselty. Takaisin päin tullessa piti maksaa dollarin tullimaksu.

Kanadan puolen valot houkuttelivat meidät luokseen

Niagara Falls State Park

American Falls, pieni Bridal Veil Falls ja Horseshoe Falls

Illalla putoukset näyttivät upeilta valoshown ansiosta. Tultiin vielä seuraavana aamuna katselemaan niitä päivänvalossa. Päädyttiin uudestaan Kanadan puolelle. Tällä kertaa tullivirkailija kysyi minulta missä asun, hämmennyin ja kysyin tarkoittaako hän täällä Jenkeissä vai missä maassa vai.... Hän vastasi sinähän sen tiedät. Luulin jo, että minut käännytetään pois. Pääsin kuitenkin maahan. Horseshoe Fallsin edessä nähtiin suomalainen junnujen jääkiekkotiimi. Siinä tapahtui myös kosinta, toivottavasti en joutunut onnellista paria kuvaavan äidin videolle. Eniten minua häiritsi sulhasen kenkävalinta, raitasukat ja siniset mokkasiinit.

Whirlpool State Park

Siskot Ontario-järvellä

Käytiin myös Ontario-järven rannalla Fort Niagara State Parkissa. Sieltä voisi nähdä kirkkaana päivänä myös Kanadan puolelle. Ei nähty. Käytiin kaikki kokeilemassa järven lämpötilaa. Keräilin kauniita kiviä rannalta. Oli sen verran korkea piennar rantaan, etten meinannut päästä sieltä enää pois. Toinen sisko veti kädestä ja toinen työnsi pyllystä. Tiimityöllä onnistuimme!
Käväistiin myös Fort Niagaran parkkipaikalla. Linnoitukseen asti ei kehdattu mennä, alkoi olla sen verran myöhä ja pitkä ajomatka edessä. Onneksi sain vähän torkkua kotimatkalla, alkoi kova päänsärky poksuttaa.

Kävi niin, ettei minun what to do -listalta ehditty tehdä paljon mitään tällä reissulla. Tärkeimmät tuli kuitenkin nähtyä. POP ROC Cereal Bar & Comic Shop jäi käymättä. Muroja ja sarjakuvia, voisko olla parempaa? No voi helposti, selviän tästä. 

Kiitti, moi!

Joulu ihanien kanssa

Odotin innolla joulua. En siksi, että ensimmäistä kertaa ikinä joudun itse kokkaamaan kaiken. Oli sekin muuten urakka, eikä omasta mielestä tullut niin kummoista mitä olin ajatellut. Vaan siksi, että kaksi ihanaa pikkusiskoani ja Tomin vanhemmat ja sisko on tulossa käymään. Kahdeksi viikoksi!! 

Yritin suunnitella mitä tehtäisiin yhdessä, mutta se oli hirmu vaikeaa näin isolle laumalle. Jätin suunnittelun sikseen, mentiin sit milloin minnekin. 

Joulukuun 23. päivä illalla he saapuivat. En ollut ehtinyt vielä henkisesti valmistautua, olin vain paahtanut keittiössä iltapalaa. Olin ymmälläni. Siskot oli odottaneet jonkinlaista romahdusta minun osalta. Se ei vielä tullut. Emännöin niin kovalla höyryllä, etten tajunnut mitään. 

Juhlimme Suomen malliin joulua jo aattona. Olin suunnitellut ruokalistaa monta päivää. Viikkoa aikaisemmin aloitin väkertämään lahjoja. Kolmet sukat ja kahdet lapaset. Niistä tuli hienot. Harmitti vaan, kun toisiin lapasiin eksyi puoli numeroa isompi puikko, joka teki toisesta lapasesta isomman. Ero ei ollut kovin iso, mutta suututti itseäni. Syötiin paljon suklaata. Olin hakanut Lindtin outletista ison kasan konvehteja. Oi, ne oli niin hyviä. Saatiin lahjaksi paljon Fazerin suklaata. Käytiin päiväkävelyllä Glens Fallsissa. 

Cooper's Cave

Joulupäivänä rynnättiin kirkkoon. Täälläkin olisi ollut messuja vaikka muille jakaa, mentiin kuitenkin turvalliseen luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoväki osallistui sen verran papin saarnaan, että huusimme vähän väliä JESUS. Tähän tyyliin:

Who is our savior? 

JESUS!

Our savior was born on Christmas. His name is...

JESUS!

Meidän piti myös täyttää ehtoolliskortit, joissa kerroimme oman nimen ja minä päivänä osallistuimme. Jossain vaiheessa keräsivät kolehdin, mutta luulin, että he kerää noita ehtoolliskortteja. Hölmönä kiireessä täytettiin niitä, kun muut antoi dollareita. Ehtoollisella saatiin valita, juommeko viinin muovikupista vaiko yhteisestä maljasta. Jossain kohtaa myös kättelimme muun kirkkoväen läpi ja sanoimme Peace be with you. Tässä oli jo kovin paljon enemmän menoa ja meininkiä kuin mihin oon tottunut. Lopuksi pappi ryntäsi ovelle ja kätteli meidät kaikki. Joku oli tullut Michiganista asti, se kiinnosti pappia enemmän kuin me suomalaiset.

Lake Georgen ympäriajot suhattiin iltapäivällä, tai no pari tuntia järven vartta ja isoa tietä takaisin. Illalla nautiskeltiin munatotia rommilla. Melkein tein itse totin, mutta päädyttiin ostamaan valmis purkki. En jaksanut siihenkään sitten lopulta panostaa. 

Tästä oli hyvä samalla ilmeellä nauttia totia

Vuoden viimeinen päivä vietettiin kotona sekä ostarin leffateatterissa ja peliluolassa. Käytiin tyttöporukalla katsomassa Frozen II. Lempparini siitä oli Kristoffin poikabändikohtaus. Pelattiin korttia ja katsottiin telkkarista Times Squaren juhlahulinoita. Seuraavana päivänä käytiin läheisellä luontopolulla. Ostettiin liput uudenvuoden risteilylle Lake Georgelle. Ihanat vuoristomaiset, kirpakka iltapäivä. Selostusten lomassa kertoja esitteli myös järven rannalta myytäviä asuntoja, hinnat taisi olla alkaen jotain miljoona dollaria. Aurinko pilkisteli taivaalta ja alkoi pieni lumisade. Halasin siskoja ja olin onnellinen. 

En päässyt tämän pidemmälle

Käynnissä oli myös Polar Plunge, rohkeat ryntäsivät pulahtamaan järveen pesemään viime vuoden murheita

Rakkaat naperot 

Tuntuu, ettei ehditty tehdä oikein mitään kahden viikon aikana. Ehkä olisi pitänyt höyrytä vielä enemmän, mutta kyllä tämä taisi hyvä reissu jengille kuitenkin olla. Lähialuematkailun lisäksi käytiin kuitenkin Niagaran putouksilla ja New Yorkissa. Niistä kerron vielä erikseen, nyt kolmen tunnin naputtelun jäljiltä on nälkä. Ensin ruokaa ja kone lataukseen. 

Kiitti, moi!

Thanksgiving

Kiitospäivä, mitä silloin tapahtui? Siitä on jo kaksi kuukautta kylläkin, mutta janoatte tietoa. Hupsuna oon aina siirtänyt tätä kirjoitusprosessia seuraavalle päivälle, ja tässä sitä nyt ollaan.

Tomin työkaveri Bill perheineen kutsui meidät torstaina juhlimaan kotiinsa. Vietiin tuliaisiksi paketillinen Fazerin konvehteja. Olin hirmu hermostunut, kuten aina tuppaan olemaan pienimmistäkin asioista. Oltiin vähän etuajassa, joten jäätiin parin kulman taakse autoon odottelemaan hetkeksi. Ajettiin täsmällisesti kolmeksi heidän pihaansa.

Perhe oli oikein mukava, kuten myös heidän ystävänsä. Turhaan panikoin etukäteen omaa seurallisuuttani. Suurin osa ruuista oli jo tehty, en voinut siinäkään tarjota apuani, joten keskityin juomaan viiniä. Tarjolla oli kalkkunaa, täyte oli tehty erikseen, maissikakkua, kastiketta, kasviksia... Pelkäsin etukäteen myös nirsoilevani liiaksi, mutta kaikki maistui.  

Ruokailun jälkeen lähdimme pienelle kävelylle, jonka jälkeen jaksoikin sitten syödä vielä omena- ja kurpitsapiirasta. Osa katsoi jalkapalloa ja me pelasimme korttia. Mietittiin moneen kertaan milloin tästä kehtaa lähteä, oltiin lopulta viimeiset paikalla. Pari kertaa sanottiin "jospa me nyt tästä, kun on niin myöhä...", mutta sitten alkoi taas juttu luistaa. Kello taisi olla jo lähemmäs yhdeksän, ennen kuin päästiin lähtemään. Mukava ilta oli. 

Tomilla oli pitkät vapaat sinä viikonloppuna, joten suuntasimme reissun päälle. Oltiin hankittu liput perjantaille The Great Jack O'Lantern Blazeen, hehkuvien kurpitsojen karnevaaliin. Tehtiin pieniä pysähdyksiä matkan varrella, kuten Poughkeepsieen Hudson-joen ylittävälle kävelysillalle. Tuuli oli melkoinen, Tomia harmitti autoon jätetty pipo. 

Walkway over the Hudsonin maisemia

Tästä oli vielä tunnin matka meidän sen illan päämäärään. Kävimme ensin kirjautumassa hotellille, jonka jälkeen Mitä teemme tällä reissulla -listaltani otimme kohteeksi lähellä sijaitsevan Union Church of Potantico Hills. Kaunis kirkko ja todella kauniit lasimaalaukset, joista en ehtinyt ottaa enempää kuvia, koska se oli kiellettyä. Siellä oli joku opastettu kierros kesken, opas komensi minua. Ei kehdattu jäädä sinne kuuntelemaan, lievensin tunnontuskiani ostamalla viidellä dollarilla postikortteja ulko-oven vierestä.

Ehdimme myös pikaisesti tässä välissä käydä Sleepy Hollown hautausmaalla. Portit suljettiin jo puolen tunnin päästä, mutta juostiin äkkiä lähimmät haudat läpi. Siellä oli sen verran leveät väylät, että pystyi autolla ajamaan koko hautausmaan läpi. Niin teimmekin, kun tulimme aamulla uudestaan.

Melkein tuli kiire kohti Van Cortland Manoria, jonne tämä illan kurpitsaspektaakkeli oli pystytetty. Siis aivan upeaa, en voi muuta sanoa. Tuhansia kaiverrettuja ja valaistuja kurpitsoja. Otin varmaan sata kuvaa, mutta tässä niistä muutamia: 

Pyörivä karuselli

Äiti koirien kanssa lenkillä

Ilta alkoi pimentyä aika pian, jolloin teoksista pääsi nauttimaan kunnolla

Lauantaina seikkailimme kohti New Havenia. Hyvä puolivälin pysäkki oli Bridgeportissa Connecticut's Beardsley Zoo. Näytti siltä, että oltiin ainoat vierailijat sinä aamuna. Eläintarhassa hujahti hyvin pari tuntia.

Katselin tätä söpöliiniä varmaan 10 minuuttia

Mun on aina pakko mennä tämmöset testaamaan

Taltu, sinä hurja peto!

Ajateltiin käydä koluamassa Yalen Peabody Museum of Natural History. Pyörittiin myös Yalen yliopiston alueella, uskomattoman kaunis paikka. Melkein teki mieli lähteä uudestaan opiskelemaan. Otin aika vähän kuvia, nautin vain siitä hetkestä. Illan vietimme hotellilla ja mätysteltiin alakerran ravintolasta haettuja pitsoja. Oi sitä massun turvotusta sen jälkeen.

Sunnuntaina pyörähdettiin vielä Lighthouse Point Parkissa nauttimassa koleasta aamusta. Ajateltiin lähteä ajoissa kotia kohti, johan tässä monta päivää oli mellastettu. Kotiin kuitenkin matkaa kolme ja puoli tuntia. Päätettiin mennä tullitonta tietä ja nauttia pikkukylien maisemista. Oli se siihen asti mukavaa, kunnes kamala lumimyrsky iski. Autossa on kyllä all season -renkaat, mutta se ei paljon auttanut jyrkässä alamäessä, jonka alla risteys. Oli kyllä semmoinen seikkailu, jota ei helpottanut maailmanlopun pissihätä. Siellä pikkuteillä ei pystynyt pysähtymään mihinkään puskapissille, eikä näkynyt huoltoasemiakaan. Lopulta päästiin vähän isommalle tielle, josta löytyi huoltsikka. Tuntui, että halkean. Ehdin sentään vessaan, eikä tarvinnut pissiä termariin.

Jos puulla on pyllyreikä, otan siitä kuvan

Tämä oli ainut kerta ajella tässä kelissä

Kiitti, moi!