Tästä on vierähtänyt jo reilu pari viikkoa, mutta olen ollut niin kiireinen tehdessäni
en mitään, etten ole sitten jaksanut tehdä muutakaan.
Päätettiin siis lähteä synttäreitäni viettämään NYCiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Tutkin majoitusvaihtoehtoja tällä kertaa vain Booking.comista, vaikka sainkin hyvän vinkin hyödyntää Airbnb:tä. Löysin mukavan näköisen hotellin Times Squaren tuntumasta. Pienet huoneet, joissa ei ole mitään "ylimääräistä". Tämän takia hinta ei nouse taivaisiin. Pod Times Squaren huone olikin mukava ja simppeli. Vessan liukuovi ei pysynyt kokonaan kiinni, mutta eipä tuo iso haitta ollut.
 |
| Kokosin listan nähtävyyksistä, joissa pitäisi käydä |
Tekemistä ei ollut vaikea löytää, selasin matkailusivuilta nähtävyyksiä ja "pakollisia" juttuja mitä pitäisi NYCissä tehdä. Toki kahden päivän reissulla ei kovin paljon ehdi tehdä. Yleensä tykkään suunnitella kaiken jo hyvissä ajoin, ja aikataulut melkein minuutilleen. Nyt kuitenkin vähän matkan varrella päätettiin mihin sitä seuraavaksi menisi. Katseltiin paljon Mapsista, mihin sitä seuraavaksi menisi. Jalkoja särki kyllä molempina päivinä kaiken sen reippailun jälkeen.
Lähdimme lauantaiaamuna jo viiden aikaan ajamaan. Tomi oli varannut Bronxista edullisen parkkipaikan. Matka kesti reilut kolme tuntia ja oltiin hyvissä ajoin jo pelipaikoilla. Bronxista lähdettiin metrolla kohti Manhattania. Hypättiin metrosta Central Parkin tuntumassa. Vielä ei kahdeksan aikaan ollut paljon väkeä liikenteessä.
 |
| Alkuperäinen Vapaudenpatsas |
 |
| Minä ja Balto |
 |
| Kaunis Central Park |
Puistossa vaeltelun jälkeen alkoi jo tehdä mieli kahvia. Hirmuinen työ oli mitään kahvimestaa löytää, mentiin sitten Mäkkäristä hakee kahvia ja teetä. Samalla suunniteltiin seuraavaa kohdetta. Lähdettiin suunnistamaan kohti Vapaudenpatsasta. Meille riitti ajaa Staten Island Ferryllä, josta näki patsaan oikein hyvin siitä ohi ajaessa. Varsinaisia risteilyjäkin olisi ollut Vapaudenpatsaalle, mutta jono oli monta sataa metriä. Hintaa en niille tiedä, mutta Staten Island Ferryllä pääsi ilmaiseksi.
Satamasta olikin lyhyt metromatka Brooklyn Bridgelle. Kello alkoikin olla jo yli 12, ja muutkin turistit olivat liikkeellä. Sillalla oli mahdotonta päästä eteenpäin, kun ihmisiä käveli joka suuntaan ja maleksi ja pysähteli. Sillan toinen puoli on varattu pyöräilijöille, mutta aika nihkeästi pääsi pyörällä ihmismassojen läpi. Ei ollut mikään hieno kokemus.
 |
| Ainut "hyvä" kuva Brooklyn Bridgestä, jonka sain napattua |
Lähdimme kohti Brooklynin Botanic Gardenia. Olin nähnyt tästä vain muutamia kuvia etukäteen, enkä edes tienny mitä odottaa. Siellä oli siis kasveja, puita, kukkia, kaktuksia... Pääsymaksu oli 15 dollaria per nenä. Alkoi olla jo vähän veto pois, mutta urheasti jatkoimme tutkimusretkeämme. Pyörittiin tuolla pari tuntia, vaikka yritettiin olla mahdollisimman nopeita. Kaunis paikka. Kello alkoi lähestyä kolmea, eikä oltu vielä edes hotellilla käyty.
 |
| Söpöläiset |
Nälkä oli jo kova, ostettiin dollarin pitsapalaset vielä ennen hotelliin menoa. Oi että, se vasta oli herkkua. Päätettiin käydä ensin vähän siistiytymässä hotellilla, jonka jälkeen etsitään hyvä paikka nauttia mun synttäri-illallinen. Ei päästy kovin pitkälle hotellilta, kun jäimme sightseeing-kauppaajien ansaan. Oon huono sanomaan ei, joten illallinen vaihtui maisemakiertoajeluun Manhattanilla. Ei oltu varauduttu istumaan bussin yläkerrassa viilenevässä illassa, joten alkoi tulla kierroksen puolivälissä jo todella kylmä. Urheasti värjöteltiin miltei loppuun asti katolla, mutta sateen alkaessa siirryttiin jo sentään alakertaan lämpimään. Kierros kesti yli kaksi tuntia, mutta nähtiin siinä ajaessa paljon enemmän mitä metrolla huristaessa ja kävellessä. Vaikka oli kylmä ja kova nälkä ja jano, oli se kuitenkin ihana katsoa pilvenpiirtäjien siluetteja pimeässä illassa.
Nuutuneina kaikesta maisemien katselusta päätettiin hakea illalliseksi pitsaa ja donitseja, joita sitten mutusteltiin hotellissa ja katseltiin telkkaria. Oikein hyvä ateria. Ainut vaan, että Dunkin' Donuts ei maistunut niin hyvältä kuin muistin. Typerät donitsit. En muista yhtään paljonko maksoi kuuden donitsin boksi, joku 15 dollaria ehkä? Mutta sen voin sanoa että Walmartista ostettu 12 kpl donitsiboksi on 4 dollaria ja paljon parempia on ne. Mutta joka tapauksessa oli hyvä käydä mahan viereen makaamaan ja elpymään seuraavaan päivään.
Onneksi käytiin ulkoilmanähtävyyksillä jo lauantaina, koska sunnuntai oli kolea ja sateinen. Suunnitelma oli mennä American Museum of Natural Historyyn. Ei kuitenkaan löydetty oikeaa metroasemaa heti ja kastuttiin jo litimäräksi siinä vaiheessa juostessamme kadunkulmalta toiselle. Mun oli pakko käydä ostamassa joku lämmin neule, jonka voisin vaihtaa päälle. H&M:n kahviossa istuessa koitettiin löytää oikea reitti metrolle. Aloin kirjoittaa Mapsiin
museum, mutta puhelin ei tarjonnutkaan luonnontieteellistä museota. Ehdotin siis, että mentäiskö seksimuseoon. Kohteeksi otettiin sitten Museum of Sex. Sinne löydettiinkin oikein helposti. Hauskaa ja mielenkiintoista. Museokierroksen lopussa oli Super Funland, eroottiset karnevaalit. Siellä oli kaikenlaisia hupsuja pelejä, mutta ei nyt käytetty siihen rahaa.
 |
| En ostanut poletteja, jotta olisi voinut pelata |
Vihdoin sitten löysimme oikean metroaseman ja suuntasimme luonnontieteelliseen museoon. Metroasemalla oli sisäänkäynti museoon, mutta se oli kovin pitkä ja päätimme käydä pääovilla katsomassa, josko siellä olisi lyhempi jono. No ei ollut, varmaan kolme kertaa pidempi jono. Ei kun takaisin metroaseman sisäänkäynnille. Tässä vaiheessa väsytti jo kovin, mutta sinnikkäästi jonotimme. Kun vihdoin päästiin sisälle, väentungos oli valtava, kiljuvista lapsista puhumattakaan. Neljän kerroksen verran näyttelyjä. Ei se auttanut kun alkaa kahlaamaan niitä läpi. Eniten kiinnosti tietenkin dinosaurusten fossiilit ja muut jättimäiset eläimet. Alkuperäiskansat piti tutkia vauhdilla, linnut ja pikkueläimet ohitettiin suosiolla. Oltiin siellä miltei sulkemisaikaan, puoli kuuteen, asti. Tänne pitäisi päästä vielä uudestaan, olisi hyvin kulunut vaikka koko päivä. Jännittävän museopäivän jälkeen oli hyvä aika lähteä kohti Bronxia ja autolla kotia.
 |
| Säikähdimme T. Rexin karvoja |
Olin päättänyt, että New York on minun kaupunkini. Sellainen, johon haluan palata aina uudelleen. Sellainen kaupunki, jonne kuulun. Ajatus tuli katsoessamme Vain Elämää, siinä Maija Vilkkumaa ja Samu Haber puhuivat tällaisista omista kaupungeistaan. Ei syttynyt sellainen fiilis. Ehkä minulla oli sitten liian isot odotukset. Muutama ei niin mukava huomio:
- haiseva Central Park
- haiseva metrot
- metrossa huutavat kodittomat
- roskia tulvivat kadut (onneksi ei sentään ollut kesäkuumat, jolloin roskatkin alkaisivat haista)
- kiireen tuntu
- tungos
Viihdyn kuitenkin paremmin pienemmissä kylissä kuin suurkaupungeissa. Jatkan unelmieni kaupungin etsintää. Mutta kyllä haluan New Yorkiin vielä toisenkin kerran palata. Tämä oli oikein mukava reissu. Pitäisiköhän viettää siellä uusi vuosi?
Kiitti, moi!
