Who is proud to be American now?

Tämä kysymys sai raikuvat aplodit rodeoareenalla. Sen amerikkailaisempaa juttua en ihan heti keksinyt, kun illan isäntä hevosensa selässä avasi illan. Ensin hän puhui, kuinka ihana maa Amerikka on asua. Täällä voi toteuttaa unelmiaan, pystyy mihin vaan. Pitkän hehkutuksen jälkeen rukoilimme kaikki yhdessä, jotta illan ratsastajat pysyisivät turvassa, pyysimme siunaista eläimille, rukoilimme, jotta pääsisimme kaikki turvallisesti kotiin. Seuraavana tuotiinkiin valtava Amerikan lippu areenalle, ja joku kaunisääninen leidi laulaa lurautti kansallishymnin.

Seuraavaksi pyydettiin nousemaan kaikki sotilaat ja laivaston miehet, entiset ja nykyiset. Kiitimme yhdessä aplodein näitä sankareita, jotka ovat tehneet kaiken tämän mahdolliseksi. Heidän ansiostaan Amerikka on unelmien maa. Kuka on ylpeä ollessaan amerikkalainen nyt? Taputimme kohteliaasti muiden vislatessa ja tömistellessä.

Meno oli kyllä aika rajua välillä. Muutama pahalta näyttävä putoaminen sattui. Kaikki kuitenkin pääsivät omin jaloin pois areenalta.

Lajeja oli monenlaisia. Hevosen selässä pysymistä, lassoamista, vasikan kanssa painimista. Ilta päättyi man vs. beast, eli kestätkö 8 sekuntia härän selässä. Vain yksi mies siinä onnistui.

Meno oli ihan mahdotonta. Pelotti ja jännitti. No onpahan tämäkin koettu.

Kiitti, moi!