Viime viikolla ystäväni Kathleen tuli kylään. Tapasimme ollessani vaihdossa Saksassa viisi vuotta sitten. Sovittiinkin nyt, että näemme ainakin viiden vuoden välein, toivottavasti useamminkin. Hauska juttu, kolme eri tyyppiä kysyi ollaanko sisaruksia. Olikohan syynä punainen tukka ja silmälasit, hyvin hämätty.
 |
| 2014 - 2019 |
Oltiin jo sovittu, että tehdään pieni roadtrippi Vermontiin, joka on tässä New Yorkin vieressä sijaitseva osavaltio. Tutkittiin kartasta sopivia kohteita, joista bongasin heti Ben & Jerry's -tehtaan, suklaatehtaan ja Vermont Teddy Bear Companyn. Innolla lähdimme ajelemaan kauniita maisemia ihaillen. Lehdet oli jo puista tippuneet, joka vähensi maisemien lumovoimaa.
Ensin mentiin nallekarhutehtaalle. Päivän ensimmäinen kierros oli juuri alkamassa. Kukaan ei ollut vielä herättänyt nallekarhuja, joten me saimme tehtäväksemme huutaa
wake up teddy bears! oppaan avatessa ovet. No minä ja neljä lasta kiljuttiin hirmu kovasti, jotta nallet heräisivät. Tykkäsin tästä kierroksesta hirveästi. Johtuen ehkä siitä, että se on enemmänkin lapsille suunnattu, joten kierros pysyi mielenkiintoisena.
 |
| Saatiin ennen kierrosta huolehtia näistä oikeista nalleista |
 |
| Hänestä olisi saanut kivan kaverin |
Olisin kovasti halunnut ostaa sellaisen "oikean" nallen, joka on tehtaan päätuote. En kuitenkaan raaskinut 50 dollaria siihen käyttää. Löysin sitten halvemman nallukan, jolla ei ole liikkuvia raajoja tai päätä. Kathleen halusi sen minulle synttärilahjaksi antaa, en vastustellut.
 |
| Tässä on Bob. Tai Robert Bobbensson, kuten Tomi hänet nimesi |
Kun oltiin saatu tarpeeksi halailla nalleja, lähdettiin kohti Lake Champlain chocolates -tehdasta. Syötiin välipalaksi siellä suklaata, ilmaisia maistiaisia ja ostettiin pari suklaalevyä. Oli oikein hyvää suklaa. Ei kuitenkaan vetänyt vertoja Fazerille. Tehdaskierros oli sellainen, että katsottiin videolta kuvia ja herttainen rouva kertoi, miten suklaata tehdään alusta alkaen. Lasi-seinästä näki tehtaan puolelle ja vilkuteltiin siellä työmiehille. "Kierros" ei kovin innostava, mutta suklaa ihanaa.
Eihän tässä välissä mitään kunnon ruokaa ehtinyt syödä, suklaahuuruissa lähdettiin kohti Ben & Jerry's -tehdasta. Kierros ei ollut kummoinen. Meille näytettiin video, kuinka Ben & Jerry's -jäätelöt saivat alkunsa ja kurkistettiin tehtaaseen. Ei näyttänyt kovin kummoiselta. En jaksanut kuunnella, mitä mikäkin laite tekee, odotin vain kierroksen lopussa saatavaa jäätelöä. Oli hyvää.
 |
| Koska annoksia oli enemmän kuin kierroksella olevia, saatiin vielä toiset jätskit syödä, en valita |
Alkoi jo vatsaa vääntää tuo kaikki sokerin määrä. Lähdettiin kohti kotia, ajateltiin matkalla pysähtyä vaan johonkin syömään. Löydettiin kiinalainen ravintola, johon sitten pysähdyttiin. Ei ollut listalla friteerattuja kanapalloja. Tilaamani annos oli kovin iso, piti viedä loput kotia Tomille.
Vermontin tutkimusretkellä meni koko maanantai, ehdimme vielä tiistaina käydä täällä Glens Fallsissa kävelemässä. Tehtiin itseopastettu kävelykierros kartan kanssa. Kivoja rakennuksia, kai kartasta sai sen verran irti mitä tarvitsee. Ei tuohon kiertelyyn kyllä opasta tartteiskaan. Nyt olen ollut täällä meidän kotikaupungissakin turistina.
 |
| St. Mary's Church |
Kun käväistiin tuossa St. Maryn kirkossa, Kathleen sanoi, että tämä on selvästi katolinen kirkko, koska saimme niin tuomitsevan näköisiä katseita ottaessani kuvia. Oikeassahan Kathleen oli. Mutta todella kaunis kirkko. Kartta antoi niinkin paljon tietoa paikasta, että se on rakennettu 1869, arkkitehdit Nichols ja Brown, esimerkki uusgotiikasta.
 |
| Glens Falls Armory |
 |
| Taidemuseo The Hyde Collectionin takapihaa |
 |
| Peck and Byrne Building vuodelta 1865 |
Olipa ihana nähdä Kathleen pitkästä aikaa. Ja muutenkin jutella jonkun muunkin kuin Tomin kanssa. Pitäisi aktivoitua ja hankkia seuraa, mietin löytyiskö vaikkapa lähipubista. Ketä lie muita sinne eksyy päiväsaikaan, se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti